Jätevuori kasvaa

Viimeinen koe yökoneen kanssa tehtiin muutama päivä/yö sitten. Alku meni taaskin hyvin, mutta kun nukahdin alkoivat ulosvaluutusvaiheessa hälytykset.

Kodinhoitohuoneessa odotti 16 pakettia dialyysinesteitä, jotka eivät tietenkään sovi muuhun kuin konekäyttöön. Apteekki  ei saa ottaa vastaan täysin käyttämättömiä pakkauksia eikä myöskään sairaala.

Viiden litran pussit on siis tyhjennettävä lavuaariin ja tosi vahvat pakkaukset revittävä jäterastiaan sopiviksi.

Vaimo ryhtyi tuhoamisoperaatioon ja ilmoitti viiden revityn laatikon jälkeen, että tänään hänen ei varmaan tarvitse mennä kuntokouluun.  Viidestä  laatikosta tuli myös muovijätettä kaksi mustaa säkkiä ja kartonkia levykaupalla. Emme voi rasittaa taloyhtiötä tällä jätemäärällä. Onneksi nuori ystävämme Abdirahman tulee taas  opiskelemaan biologiaa vaimon kanssa. Pientä korvausta vastaan hän vei jätteet autoon odottamaan Sorttiasemalle pääsyä. Operaatio toistetaan vielä pari kertaa!

Kone poistuu lähipäivinä. Onneksi emme ottaneet kiinteää (ja kallista!!) asennusta, vaan meillä on muuntaja. Sitä suosittelisin jokaiselle alkuvaiheessa, sillä varmaan on muitakin, joille konedialyysi ei sovi. Säästyy yhteiskunnan varoja  ja turha työ jää tekemättä.

Positiivista on se, että nyt kokeilemme selviäisinkö kolmella vaihdolla päivässä, kun labra-arvot ovat niin hyvät. Se olisi todella hyvä vaihtoehto.

Ja tänään saimme tietää, että kolme vaihtoa riittää toistaiseksi!!!! Helpottavaa.

Jäähyväiset koneille

Eilen olin jälleen Kolmiosairaalassa ja potilasletkuani yritettiin siirtää parempaan asentoon siihen tungetun kuparilangan (?) avulla.Tarkoitus oli saada konedialyysi toimimaan häiriöttä.

Illalla oli jännitys huipuissaan. Oliko siirto auttanut?  Alku näyttikin hyvältä ja ensimmäinen ulosvalutus onnistui hienosti. Mutta ilo oli ennenaikainen. Seuraavalla kierroksella alkoi taas hälytys hälytyksen jälkeen. Asennon vaihto auttoi pari minuuttia, mutta tarkoitushan ei ole, että potilas valvoo läpi yön. Tai herää puoleksi tunniksi neljä kertaa yössä ulosvalutuksen ajaksi ja herättää siinä samassa myös vaimonsa, joka herkkäunisena on ensimmäisenä konetta vaimentamassa!!!

Aamulla päätös oli tehty. Kone saa lähteä sinne mistä on tullutkin ja siirryn käsivaihtoon. Tietenkin vielä kysyn lääkärin mielipidettä, mutta tässä iässä ei oikein tunnu järkevältä uusi leikkaus nukutuksineen. Ja eihän  kukaan voi taata senkään onnistumista.

Ketään ei voi syyttää, sillä hyvään lopputulokseen toki pyritään. Jostain syystä minä olisin tarvinnut pidemmän potilasletkun. Röntgenkuvasta näkyy, että nykyinen ei ulotu vatsan pohjaan.

Maallikkona ihmettelen sitä, että letkua ei kuvata heti kun se on asetettu eikä vielä kasvanut kiinni. Varmaan asialle on selitys.

Kodinhoitohuoneessa on 16 laatikkoa dialyysinesteitä, joita en nyt voi käyttää. Sairaalasta kerrottiin, että niitä ei voi palauttaa. En oikein usko, että täysin suljetut laatikot eivät voisi palata apteekkiin. Kauheaa tuhlausta!