Jäähyväiset koneille

Eilen olin jälleen Kolmiosairaalassa ja potilasletkuani yritettiin siirtää parempaan asentoon siihen tungetun kuparilangan (?) avulla.Tarkoitus oli saada konedialyysi toimimaan häiriöttä.

Illalla oli jännitys huipuissaan. Oliko siirto auttanut?  Alku näyttikin hyvältä ja ensimmäinen ulosvalutus onnistui hienosti. Mutta ilo oli ennenaikainen. Seuraavalla kierroksella alkoi taas hälytys hälytyksen jälkeen. Asennon vaihto auttoi pari minuuttia, mutta tarkoitushan ei ole, että potilas valvoo läpi yön. Tai herää puoleksi tunniksi neljä kertaa yössä ulosvalutuksen ajaksi ja herättää siinä samassa myös vaimonsa, joka herkkäunisena on ensimmäisenä konetta vaimentamassa!!!

Aamulla päätös oli tehty. Kone saa lähteä sinne mistä on tullutkin ja siirryn käsivaihtoon. Tietenkin vielä kysyn lääkärin mielipidettä, mutta tässä iässä ei oikein tunnu järkevältä uusi leikkaus nukutuksineen. Ja eihän  kukaan voi taata senkään onnistumista.

Ketään ei voi syyttää, sillä hyvään lopputulokseen toki pyritään. Jostain syystä minä olisin tarvinnut pidemmän potilasletkun. Röntgenkuvasta näkyy, että nykyinen ei ulotu vatsan pohjaan.

Maallikkona ihmettelen sitä, että letkua ei kuvata heti kun se on asetettu eikä vielä kasvanut kiinni. Varmaan asialle on selitys.

Kodinhoitohuoneessa on 16 laatikkoa dialyysinesteitä, joita en nyt voi käyttää. Sairaalasta kerrottiin, että niitä ei voi palauttaa. En oikein usko, että täysin suljetut laatikot eivät voisi palata apteekkiin. Kauheaa tuhlausta!