Perjantai-iltana oli ilmassa jännitystä: osaammeko saada
konedialyysin oikein käyttöön.Uusi kone seisoo makuhuoneessa sängyn vieressä. Dialyysin aloitus oli helpompaa kuin uskoisikaan, sillä koneen
näyttö, joka on kuin tietokone, kertoo selvästi, mitä seuraavaksi tehdään. Ainoa
vaiva on tuoda liuospussit, kaksi 5000ml ja yksi 2500ml, riippumaan koneen
pöydän koukkuihin. Liosten lämmitystä ei tarvita, sillä siitä huolehtii kone.
Kolme yötä sujui aika mukavasti, kone hälytti kerran tai pari, mutta tiistain vastainen
yö oli onneton. Jo ensimmäinen ulosvalutus oli työn ja tuskan takana, sillä
kone katkoi toimintaansa jatkuvasti. Vaimoni soitti Freseniuksen –siis koneen
maahantuojan - neuvontaan, mutta mitään koneeseen liittyvää ongelmaa ei voitu
keksiä. Sama show jatkui koko yön. Sisäänvaluutus ja aika, jolloin neste on
vatsassa, olivat rauhallisia, mutta ulosvalutus ei tahtonut onnistua. Vaimoni,
joka on herkkäuninen, sai nousta katkasemaan hälytyksen kymmeniä kertoja.
Soitimme aamulla sairaalaan ja siellä annettiin neuvoksi siirtyä päiväksi ”käsikäyttöiseen”
dialyysiin. Nyt ymmärsimme, miksi meille oli sanottu, että viikonlopun verran
pitää aina olla varalla pienempiä pusseja.
Käynti sairaalassa sovittiin torstai
aamuksi, jos uusi yritys ei ole sen helpompi. Ei ollut, ulosvalutusvaiheessa
kone lähti toimimaan lupaavasti, mutta kun oli kulunut muutama minuutti, se hälytti
jatkuvasti. Milloin vain musiikilla, milloin kovalla äänellä kehottaen
tarkistamaan potilasletkut. Inhottavin oli alkuvaihe, jolloin kone aloitti
vienon musiikin ja valaisi näytön kuin enteillen hoidon katkaisua, mutta
onnistui kuin onnistuikin vielä jatkamaan.
Aamulla Kolmiosairaalan uusi oma hoitajamme
Marjo sai lääkäriltä ohjeen lähettää potilas vatsan kuvaukseen, jotta nähdään
onko letkun asento huono. Kuva valmistui ja letkussa ei ollut mitään vikaa. Sen
sijaan lääkäri epäili, että uloste pakkautuu suolistoon ja painaa letkua. Se on kuulemma tavallisin syy, mutta sitä
ei todellakaan itse huomaa. Neuvoksi annettiin nauttia lisää Pegorion-pulveria ainakin kolme pussia.
Diagnoosi vahvistui perjantaiaamuna kun röntgenlääkäri ehti katsoa kuvia.
Kukaan
ei varmaan iloitse turistiripulin kohteeksi joutumisesta, mutta se varmaan on
ainoa keino päästä eteenpäin kunnon yöunin. Näin ainakin Marjo lohdutti meitä.
Viime yö oli vähän parempi ja osansa edistykseen lienee myös uudella
ohjelmalla, jossa vatsaa ei tyhjennetä täysin, vaan jää 500ml:n pesämuna.
Odotetaan positiivisella mielellä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti