Vaihtelu ei aina virkistä

Lievemmin sanoen dialyysikoneen kanssa toimiminen on haastavaa. Alku näytti hienolta, mutta nyt kone hälyttää kymmeniä  (67-80!!!) kertoja yössä eikä ulosvalutus suju muuten kuin nousemalla istumaan. Se ei tietenkään ole tarkoitus. 

Ongelmaa on yritetty ratkaista muuttamalla ohjelmaa, konsultoimalla maahantuojaa ja kokeilemalla erilaisia makuuasentoja, joihin moottorisänky antaa mahdollisuuden.

Eilen tuli suuri annos yökoneen liuospusseja ja kodinhoitohuone on täynnä. Siitä huolimatta tänään tehtiin radikaali ratkaisu: siirrytään  manuaaliseen pussinvaihtoon. Tarkoittaa siis sitä, että liuokset vaihdetaan taas neljä kertaa päivässä. Näin tehdään siihen asti, kunnes kone vaihdetaan (jos siinä olisi vika??) ja radiologi yrittää polikliinisesti vääntää katetria oikeaan suuntaan.

Olemme niin usein Kolmiosairaalassa, että tunnemme kuuluvamme kohta vakiokalustoon. Onneksi siellä on loistava henkilökunta ja kiva ilmapiiri.

Käsivaihto vaatii toisenlaiset liuospussit ja niin Marjo-hoitaja kärräsi autoomme neljä painavaa pakkausta. Emme olisi saaneet niitä ylös toiseen kerroksen kierreportaita, mutta onneksi avuksi tuli ystäväperheemme esikoinen, Abdirahman, jolla riittää niin kuntoa kuin hymyä. Pieni taskuraha toki on paikallaan.

Minä en niinkään kärsi yöhälytyksistä, sillä en herää helpolla ja torkun ylösnostettunakin, mutta vaimoni,  joka on kuitannut hälytyksiä yökaudet, ilmoitti odottavansa kunnon yöunta!