Varmaan olen monta kertaa vuosikymmeninen aikana toivonut,
että korkea verenpaineeni saataisiin kuriin. Monia lääkkeitä on vuosien mittaan
kokeiltu ja kymmenen lääkkeen cocktaililla
se saatiin viime aikoina pysymään kohtalaisissa lukemissa.
Heti dialyysin alettua
lääkäri sanoi, että usein verenpaine ”romahtaa” ja siksi sitä on tarkkailtava.
Lasku alkoikin nopeasti. Ensimmäiseksi sai lähteä Moxidin, ja pian pieneni Zandipin annostus ja kohta poistui
koko lääke. Losartan sai muutama päivä sitten saman tuomion. Enää ei ole
jäljellä kuin nesteenpoistaja Furesis ja pieni annos Bisoprololia, joka
määrättiin rauhoittamaan sydäntä flimmerin jälkeen.
Nyt ollaan siis päinvastaisen ongelman edessä kuin ennen.
Eilen ja tänään verenpaine on pudonnut 73/50 asti. Sairaala neuvoi siirtymään
keltaisiin, vähäsokerisiin liuospusseihin, eli nyt nestehukka lienee
liiallinen. Ongelmaa lisää se, että sydämen rytmi ei ole tasainen, mutta mitään
flimmeria se ei ole. Maallikon diagnoosi on, että liian paljon nestettä
vatsaontelossa vaikuttaa sydämeen. Sen verran tilanne huolestuttaa, että tilasimme
maanantaiksi ajan Terveystalon kardiologilta, Mikko Syvänteeltä. Sairaaksi en
itseäni tunne, mutta portaiden nousu tai asennon muuttaminen saa aikaan
huimauksen tunteen. Toivottavasti ongelma on ohimenevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti