Oppia 102-vuotiaalta

7.7.2017

Dialyysipussien vaihto alkaa käydä yhä näppärämmin (?)  ja nopeammin. Ainoa vaativa juttu on se, että ”yöpussi” on 2,5 kg, ja siitä on 500 g valutettava pois, jotta ei tule liian täysinäinen tunne. Ja olisi varmaan aamulla ongelma saada poisvaluva neste mahtumaan. Yksin en  vielä selviäisi ainakaan tästä illan keikasta, jolloin on oltava vaaka kädessä useaan kertaan.

Eilen huomasimme myös, että puhtaat desinfektiokorkit eivät riitä viikonlopun yli. Ongelma ratkesi helposti: ajoimme Kolmiosairaalan pihaan ja aina avulias Roosa-hoitaja kiikutti kaksi laatikollista korkkeja.

Ensi viikon sairaalakäynnillä täydennetään tarvittavat tavarat ja liuoksethan tulevat apteekista kahden viikon välein. Juuri nyt on kodinhoitohuoneemme kuin varasto. Miltei jatkuvasti on yksi pussi lämpiämässä eli parin viikon päästä pino on käytetty.

 

Tunnen oloni virkeämmäksi ja selvän eron huomaa lähiympäristö. En kuulemma enää torkahtele televisioa katsellessa tai radiota kuunnellessa.

Tänään kävimme katsomassa 102-vuotiasta ystäväämme Leppävaaran uudessa Elä ja Asu senioritalossa, jonne hän sairaalan kautta siirtyi keväällä. Häntä kuunnellessa ei voi uskoa, että ikää on näin paljon. Pää pelaa täysin! Hän kertoi treenaavansa päivittäin kävelytaitoa, joka sairaassa hävisi. Eli siinä hyvä esimerkki meille itsekullekin: ei pidä lannistua,vaan toimia.